Kolumni Keudasta: Opiskelu ja pandemia alkoivat samaan aikaan – suomalainen sisu auttaa

Muistan miltä tuntui vastata siihen puheluun, kun Keudasta soitettiin. Vatsani oli täynnä perhosia ja puhelin tuntui lyijyn raskaalta kädessä. Olin heittänyt onkivavan avoimen haun kautta, toiveissani jatko-opiskella radiotoimittajan perustutkintoni media-alan ammattitutkinnoksi. Se, että kala nappasi syöttiin, tuntui uskomattomalta, sillä eihän matokaan ollut ollut kummoinen. Minut kuitenkin hyväksyttiin radiolinjalle opiskelemaan ja kymmenen vuoden tauon jälkeen pääsin palaamaan aikaisemman ammattini pariin. Sen unelma-ammattini.

Miksi sitten olin koskaan lähtenyt alalta, josta olin aina unelmoinut? Koska lapset. Ensin tuli yksi, sitten kaksi, vielä kolmaskin. Media-alan freelancer tyyppiset vuorotyö ja keikkahommat eivät tukeneet tuoretta vanhemmuutta ja mitä pidempään olin alalta poissa, sitä vaikeampi oli enää hypätä takaisin kelkkaan. Keudan tarjoama jatkokoulutus mahdollisuus olikin siis täydellinen keino päivittää osaamistani ja avasi uudet mahdollisuuksien ovet. Olin yrittänyt vastaavaa temppua ennenkin, mutta olin aina jäänyt hakijoiden varalistalle, joten onkin vaikea kuvailla, miten hyvältä tuntui, kun tällä kertaa tulin valituksi!

Aloitin Keudalla intoa pursuen, niin motivoituneena, että tuntui kuin olisin pomppinut pumpuli pilvillä. Elämällä on kuitenkin tapana romahduttaa säkenöivät pilvilinnat ja sain huomata, ettei opintomatkasta tulisi pelkkää ruusuilla tanssimista, kiitos maailmanlaajuisen pandemian. Korona oli yksi niistä tekijöistä, joka sai minut muuttamaan elämäni suuntaa. On helppo tuudittautua siihen ihan ok työhön, jota nyt ei varsinaisesti vihaa, mutta joka ei kanna muuta kuin leivän pöytään. Tasainen, varma, rauhallinen työ on erityisesti pikkulapsiperheen hektisyydelle tasapainottava tekijä. Mutta kun yhteiskunta suljettiin ja vakaat, niska limassa raatamisen työpaikat yhtäkkiä kaatuivat, joutui meistä itse kukin miettimään elämäänsä uudelleen. Mitä tehdä kun se, jonka luulit varmaksi, muuttuu epävarmaksi?

Korona sai minut kaipaamaan takaisin työhön, joka antaisi minulle muutakin kuin kärsien ansaitun minimipalkan. Kun maailma oli jo valmiiksi sekaisin ja kaikki epävarmaa, ei media-ala ollut siinä sopassa enää sen huonompi vaihtoehto, sillä eihän mistään ollut enää takeita tai varmuutta. En kuitenkaan ajatellut miten paljon pandemia rajoittaisi opiskelua ja kuinka vaikeaa kaikki olisi, kun tällainen aikuinen, joka on tottunut lähiopetukseen (ja nautti siitä) joutuukin kyyhöttämään läppärillä kuuntelemassa monotoonista ja välillä netin takia katkeilevaa opettajan monologia. Tartuntatilanteen mukaan opinnot siirtyivät käytännön tekemisestä tietokone-etäilyksi, kaikki mahdolliset harjoittelupaikat katosivat ja kaikki mielenkiintoiset projektit siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.

Koulunkäynti korona aikana on välillä tuntunut niin epätoivoiselta, että heikompi olisi varmaan luovuttanut. Lukemattomien peruutuksien, siirtojen ja muutosten jälkeen jokainen toteutunut projekti ja ihmiskohtaaminen on aiheuttanut suoranaista epäuskoa, että ihanko oikeasti tämä nyt sitten kuitenkin tapahtui? Monilta osin opiskelukokemus on jäänyt valjuksi, ryhmäytymistä toisten oppilaiden kanssa on ollut aivan liian vähän ja itseopiskelusta on tullut jokapäiväinen normi. En sano, etteikö onnistumisen kokemuksiakin olisi tullut, tai etteikö sitä olisi löytänyt itsestään uudenlaista sitkeyttä ja tahtoa, kun ihan itse on ollut pakko puskea läpi harmaan kiven saavuttaakseen tavoitteensa, nyt kun kukaan muu ei ole tukena. Se ei kuitenkaan tarkoita, että nykypäivänä opiskelu olisi mikään nautinto, tai että siitä saisi irti yhtä paljon kuin toisenlaisena maailmanaikana.

Taistelua päivästä toiseen. Sitä on tämän hetken elämämme. Tämä jatkuva selviytymisnäytös, johon kansana ja jopa globaalisti osallistumme, tulee muokkaamaan näitä aikoja elävät sukupolvet peruuttamattomasti. Ehkä suomalainen sisu herää horroksestaan, ehkä luonteenomainen itsepäisyytemme ja vastahakoisuutemme luovuttaa osoittautuvat valttikortiksemme tässäkin maailman myllerryksessä? Voin ainakin vannoa, että ilman näitä kansallisia peruspiirteitä minä en olisi tässä tänään kirjoittamassa, työharjoittelussa, puolen vuoden päässä valmistumisesta. Toivon, että kaikki suomalaiset löytävät sisäisen jääräpäänsä ja jaksavat puskea eteenpäin kuin mummo lumessa, päästää irti siitä katkeruudesta, että ei tämän näin olisi pitänyt mennä, ja kurkottavat kohti sitä tavoitetta, piirun vertaa periksi antamatta.


 

MinnaH netti300

Keudassa media-alan ammattitutkinnon opiskelija Minna Halttunen valmistui radiotoimittajaksi vuonna 2009 ja nyt palasin koulun penkille jatko-opintoihin. – Olen ehtinyt olla uusien opintojen myötä jo Radio Nostalgialla työharjoittelussa. Toimin tuottaja-käsikirjoittajan roolissa Keudan TV-draamasarjan pilotissa, jota alettiin kuvata kesällä 2021. Kun ”Presidentinlinna” pilotti valmistui, hyppäsin tekemään Keudan tuottamia podcasteja työharjoittelussa Keudan viestintä- ja markkinointitiimiin, kertoo energinen Minna.

Minnaa voi seurata Instagramissa nimimerkillä @northern_ladies_and_gents sekä Vaikuttajamediat-blogisivustolla.

Keudan Kohti unelma-ammattia podcast-sarjaa voi kuunnella:
SoundCloudista: https://soundcloud.com/user-117050815 tai
Spotifysta: https://open.spotify.com/show/38Zq03qcpS0Vw4pftLtCvH


 

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda toteuttaa opiskelijoilleen sekä työelämälle yksilöllisiä, vaikuttavia koulutus- ja osaamisen kehittämispalveluja. Keski-Uudellamaalla sijaitsevissa 10 toimipisteessämme työskentelee 720 innostunutta keudalaista. Toimintamme sisältää 80 eri tutkintoihin johtavaa ammatillista, työvoima- ja valmentavaa koulutusta sekä aikuisten perusopetusta, joissa opiskelee vuosittain yli10 000 opiskelijaa. Keuda on vuoden 2020 opetus- ja kulttuuriministeriön valitsema, ammatillisen koulutuksen laatupalkittu koulutuksen järjestäjä.

2020 laatupalkinto intra187

Keudalainen

Jaa sivu