After #Murros2021: Oppiminen ja hyvinvointi uuden normaalin kynnyksellä

Professori Kirsti Lonka kertoi keväisessä #Murros2021-tapahtumassa key note-esityksessään oppimisesta ja hyvinvoinnista uuden normaalin kynnyksellä.

Hän herätteli kuulijoitaan pohtimaan; Miten tämä poikkeusaika vaikuttaa meidän oppimiseemme sekä opettamiseen ja erityisesti opiskelijoiden hyvinvointiin? Mikä on suurimpia haasteita työssä juuri nyt? Onko se esimerkiksi kontaktin saaminen opiskelijoihin, hyvän työyhteisön ja/tai hyvän fiiliksen ylläpitäminen?  Hän kuvasi tämän hetken opettaja olevan toisaalta kuin chatti-ohjelman juontaja, joka höpöttää siellä yksin ympyrän muotoisille kuville ilman suurempia reaktioita.

Onko tämä nyt sitten oikeasti tulevaisuuden tapa opettaa ja opiskella?

Kirsti kuvasi osuvasti, kuinka suurin osa meistä on tottunut kuvan näyttämään ns. perinteiseen maailmaan, jossa istutaan luentosalissa ja kopeissa. Tämän vuosituhannen nuoret ovat taas tottuneet toisenlaiseen kulttuuriin, kuten Starbucks-kahvilassa juomaan kahviaan ja opiskelemaan samalla luontevasti tietokoneella ja/tai mobiilisti. Tavallaan he ovat tottuneet olemaan samaan aikaan sekä fyysisesti että virtuaalisesti läsnä.  Myös nuorille kuitenkin jatkuva, pelkästään virtuaalinen läsnäolo on yhtälailla haastavaa. Kirsti kiitti esityksessään ammatillisia oppilaitoksia edelläkävijyydestä digitaalisissa oppimisasioissa, verrattuna yliopistojen pölyisiin luentosaleihin. Onneksi yliopistoissakin on alkanut näkymään kasvavassa määrin digiloikkia, kun aiemmat toimintamallit eivät enää yksinkertaisesti sellaisenaan toimi. Suomalaiset opettajat ovat kaikkinensa olleet valtavan innovatiivisia koronan ajan. He ovat ohjanneet ja kannustaneet opiskelijoita kuuntelemaan podcast lenkiltä, pesemään kodin ikkunoita osana kotitaloustunteja sekä kuvaamaan vuodenajan vaihteluista videoita biologian tunneille. Vaihtamaan aktiivisesti ympäristöjä ja liikkumaan, jotta aivotkin saa happea ja virtaa. Vastaavaa, kun saisi enemmänkin tulevaisuudessa myös työpaikoille. Työpaikalla ei juurikaan tunneta välitunteja ja oppilaitoksissakin saattaa olla katkeamattomia opiskelusessioita ja teams-palaveriputkia. Miten oppimisen psykologiaa voisi hyödyntää aiempaa vahvemmin?

Kirsti kertoi taksimatkastaan, jossa taksikuljettaja kertoi osallistuneensa koulutukseen, missä oli pitänyt pelkästään katsoa tuntikausia jotain videoita. Tämä ei ollut kovin toimivaa ja motivoivaa. Aivomme eivät kuitenkaan toimi kuten tietokone tai kovalevy, johon tallennetaan asioita. Eikä se, että joku paasaa tuntikausia luentosalissa tai netissä, ole tehokasta opetusta.

Oppilaitostenkin voi olla vaikeaa muuttaa käytäntöjä, koska niin koulujen kuin yliopistojen toimintakulttuuri koostuu pitkälti rutiineista, kuten seminaareista, luennoista ja tenteistä ja niiden siirtäminen digitaaliseen muotoon ei muuta yhtään mitään. Tällöin ei myöskään tapahdu sosiaalista verkostoälykkyyttä, eli toimintaa missä ihmiset ja heidän apuvälineet toimii saumattomasti yhteen.

Tietokäytännöt muuttuvat ja elävät koko ajan, jokaisella sukupolvella on omat tietokäytänteet. Ensimmäisiä apuvälineitä oli sulkakynä, jota seurasi kirja ja tietokonepääte, joka kulkee tänään mukanamme taskussa. Kun yritetään kehittää opetusta ja toimintamalleja, ne kaatuvat usein vielä instituution rutiineihin, kuten koeviikko, lukujärjestyksiä sekä fyysisiä tiloja.

Hieman on ehkä päästy eteenpäin siitä, kun Kirsti 20 vuotta sitten kirjoitti kirjoituksen otsikolla, että opiskelijoita käytetään kopiokoneina. Mutta kuinka paljon?

Unohtuuko digiloikka, kun oppilaitokset avaavat ovensa ja luentosalit täyttyvät ihmisistä, kun palataan poikkeustilan jälkeiseen aikaan?

Digitaalisia välineitä on käytetty paljon uusintamaan vanhoja käytäntöjä. Tulevaisuudessa pitäisi kehittää sellaista pedagogiikkaa missä opiskelijat aidosti työskentelevät yhdessä jonkun digitaalisen välineen kanssa. Tämä tukee mielenterveyttä ja samalla ryhmäytetään ihmisiä. Teknologia sinänsä ei muuta mitään, jos pedagogiikka ei aidosti kehity.  Digitaalisten välineiden hyöty jää marginaaliseksi, mikäli ajatukset oppimisesta eivät muutu. Oppiminen on tiedon kehittelyä yhdessä eikä vanhan ajatusmallin mukaisesti tiedon siirtämistä opettajalta opiskelijalle.

Ilmiölähtöistä ajattelua on tuotu kouluihin, joskin se on Kirstin mukaan usein tehty kaavamaisesti ja vähän yhdistellään jotain pintapuolista.

Joustavat ajattelun taidot ja uusien mahdollisuuksien näkeminen sekä rakentava vuorovaikutus ja epävarmuuden tunteiden hallinta ovat vaikeita oppia aikuisena, mutta silti niitä pitää jatkuvasti kehittää, erityisesti vaikeina aikoina.

Tämän takia on erittäin tärkeää, että ajattelu ja oppimaan oppimisen taito on se kuningastaito mitä lasten pitää koulussa oppia.  Nykyään ei riitä, että lapsi oppii vaan sisältöjä eri tunneilla eri asioista, vaan hänen tulee oppia kokonaisvaltaista ajattelun taitoa. Kokonaisvaltaiseen ajatteluun liittyy olennaisesti monilukutaito sekä se, että osaa esimerkiksi erottaa, mikä on järkevää keskustelua ja mihin kannattaa osallistua. Toisin sanoen esim. somessa, mikä on botin tuottamaa viestiä ja mikä oikean ihmisen.  

Mitä meidän ei nyt kannata oppilaitoksissa ja työpaikoilla tehdä?

Vanhoja tietokäytäntöjä, luentosaleja, seminaareja ja tenttejä sellaisenaan ei kannata siirtää uuteen ympäristöön. Tai digitalisoida pitkiä luentoja ja oppitunteja, jotka pistävät ihmiset kohtuuttomasti istumaan ruudun äärellä niin, että heidän koko kroppa on hajalla 30-vuotiaana. Ei edetä pelkästään asiakeskeisesti, vaan oppiminen edellä.  Motivoidaan ihmisiä, herätetään heidän kiinnostustansa ja muistetaan tukea heidän oppimistansa edistäviä tunteita, kuten uteliaisuutta, kiinnostusta ja hämmennystä. Lisäksi rajataan pakkotahtisia, jatkuvia onlinekokouksia, joissa ei pidetä edes kunnon välitaukoja.

Mitä sen sijaan kannattaisi tehdä?

Kirsti kuvasi, kuinka koko rakenteen uudistaminen auttaisi toimimaan tuloksellisesti, tehokkaasti ja ennen kaikkea hyvinvoivasti. Yksi suuri asia olisi ottaa laajemmin käyttöön käänteistä oppimista, jossa jaetaan ja tutustutaan ennalta materiaaleihin, joista sen jälkeen kokoonnutaan keskustelemaan.  


Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda toteuttaa opiskelijoilleen sekä työelämälle yksilöllisiä, vaikuttavia koulutus- ja osaamisen kehittämispalveluja. Keski-Uudellamaalla sijaitsevissa 10 toimipisteessämme työskentelee 720 innostunutta keudalaista. Toimintamme sisältää 80 eri tutkintoihin johtavaa ammatillista, työvoima- ja valmentavaa koulutusta sekä aikuisten perusopetusta, joissa opiskelee vuosittain yli10 000 opiskelijaa. Keuda on vuoden 2020 opetus- ja kulttuuriministeriön valitsema, ammatillisen koulutuksen laatupalkittu koulutuksen järjestäjä.

After #Murros 2021: Teknologian ja tekoälyn lisääntyessä tarvitaan ihmisiä ideoimaan, innostumaan ja kyseenalaistamaan sekä näkemään kokonaisuus

Mihin ihmisiä tarvitaan teknologian kehittymisen myötä? Tästä asiasta puhui johtamisen valmentaja ja tekniikan tohtori Susanna Rahkamo #Murros2021-tapahtumassa.

Rahkamo tunnetaan myös jäätanssin Euroopan mestarina, Maailman Mestaruuden hopeamitalistina sekä myös innovatiivisista ohjelmistaan. Rahkamon erityisala on luovuuden, uudistumisen ja johtamisen kehittäminen. Hänen työtään kuvastavat trendien ennakointi uteliaisuus ja olemassa olevan kyseenalaistaminen.

 

 

Rahkamo esitteli esityksessään tekemäänsä väitöskirjaa, joka käsittelee kuutta kriittistä elementtiä, joita tarvitaan, jotta tulisi huippuasiantuntijaksi. Hän tarkasteli esityksessään tätä mallia ja jokaista elementtiä varten tarvitaan ihmistä. Näitä elementtejä ovat sisäinen palo, periksiantamaton työ, kysymysten ja ajatusten pallottelu, näkemys, soveltaminen ja rohkeus.

 

Rahkamo kertoo, että teknologian ja tekoälyn lisääntymisen myötä tarvitaan paljon ihmisiä ideoimaan, suunnittelemaan, innostumaan, luomaan elämyksiä, käyttämään luovuutta sekä luomaan kokonaisuuksia. Tekoäly ei pysty tuntemaan, innostumaan tai esittämään kysymyksiä ja epäilemään. Se suorittaa vain sille annetut käskyt, jotka ihminen on sille antanut.

”Teknologia pystyy siis vastaamaan yksittäisiin kysymyksiin tai kysymysten ryppäisiin, mutta komplekseja asioita se ei oikein pysty hahmottamaan ainakaan niin, että se ottaisi huomioon monenlaiset asiat”, toteaa Rahkamo.

Ihmisillä on taito ajatella ja pallotella eri ideoita ja kyseenalaistamaan asioita. Teknologia ratkaisee niitä kysymyksiä, jotka ovat jo olemassa ja jotka joku on jo kysynyt. Tekoäly ei osaa kyseenalaistaa asioita, se ei osaa hakea uutta, eikä se osaa ideoita tai innovoida, niin kuin ihminen osaa. Se ei osaa myöskään havainnoida ympäristöä sillä tavalla, että se osaisi yhdistellä asioita. Teknologia ei pysty luomaan kokonaisuutta ja yhdistämään asioita koko meidän elämänkaareltamme. Tekoäly suorittaa vain niitä asioita, jotka ovat jo sille tuttuja.

”Ihminen on äärimmäisen hyvä ajattelemaan ja havainnoimaan jotakin aivan uutta. Teknologiasta on meille hyötyä ja se auttaa keräämään tietoa, mutta sen kokonaisuuden luominen on kuitenkin ihmisen kädessä”, kertoo Rahkamo.

 

Teknologiaa voidaan hyödyntää paljon, mutta se vaatii paljon perehtymistä ja opiskelua. Sekä ymmärryksen kasvattamista ja jatkuvaa kehittämistä. Teknologia auttaa meitä löytämään tietoa ja tekee periksiantamatonta työtä.

”Kun tekoäly auttaa ihmisiä työssä, voimme me keskittyä siihen missä olemme parhaimmillamme”, Rahkamo toteaa lopuksi.


Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda toteuttaa opiskelijoilleen sekä työelämälle yksilöllisiä, vaikuttavia koulutus- ja osaamisen kehittämispalveluja. Keski-Uudellamaalla sijaitsevissa 10 toimipisteessämme työskentelee 720 innostunutta keudalaista. Toimintamme sisältää 80 eri tutkintoihin johtavaa ammatillista, työvoima- ja valmentavaa koulutusta sekä aikuisten perusopetusta, joissa opiskelee vuosittain yli10 000 opiskelijaa. Keuda on vuoden 2020 opetus- ja kulttuuriministeriön valitsema, ammatillisen koulutuksen laatupalkittu koulutuksen järjestäjä.

Vihreäreunuksinen ympyrä, jossa lukee Ammatillisen koulutuksen laatupalkinnon voittaja 2020 Keuda. Oikealla ylhäällä kolme tähteä.

After #Murros2021: Lisätyssä todellisuudessa sähköajoneuvo turvallisesti tutuksi

Lisätty todellisuus tuo opetukseen paljon hienoja mahdollisuuksia. Yksi mainio esimerkki on erilaisten virtuaalisten työkalujen hyödyntäminen uuden oppimisessa, josta puhuivat Dirk Goyvaerts ja Charline Van Osselaer #Murros2021-tapahtumassa. Heidän esityksensä kantoi nimeä Working safely on electric vehicles – EV´nAR.

”Haluamme esitellä teille lisätyn todellisuuden työkalumme nimeltä EV’nAR. Olemme ottaneet tämän työkalun käyttöön vuonna 2020. Tällä työkalulla tavoitteemme on tehdä sähköajoneuvojen parissa työskentelystä turvallista”, Charline aloitti.

EV’nAR-työkalua käytetään HoloLensien avulla. Turvallisen työskentelyn lisäksi tämä mahdollistaa monille kouluille ylipäätään sähköajoneuvoihin tutustumisen, sillä kaikissa kouluissa ei ole varaa hankkia sähköajoneuvoa opetukseen. Sen lisäksi, että työkalu antaa tietoa sähköajoneuvon eri osista, opiskelija voi HoloLensien avulla testata ja tutustua turvallisesti sähköiseen ajoneuvoon.

”Käytimme Nissan Leafia prototyyppinä. Ensimmäinen asia, jonka haluamme tehdä, on saada opiskelijat käymään sähköisen ajoneuvon läpi. Sen voi tehdä kahdella eri tavalla: automaattisesti tai vaiheittain”, Dirk avasi.

Automaattisessa läpikäynnissä taustalla kuuluu aina ääni, joka käy läpi ja kertoo sähköisen ajoneuvon osat. Osiin pääsee tutustumaan hyvin yksityiskohtaisesti. Vaiheittaisessa läpikäynnissä voi aina valita yhden osan ja saada siitä yksityiskohtaisempaa tietoa.

Toinen vaihe on saada ajoneuvosta turvallinen, johon liittyy kaksi vaihetta: oppiminen ja testaaminen. Oppimisosassa kerrotaan jokainen askel, joka sinun on suoritettava Nissanin ohjeiden mukaan. Tämän jälkeen tulee testiosa, jossa käyt nämä vaiheet itsenäisesti läpi ilman taustalta kuuluvaa ohjeistusta.  

Charline ja Dirk näyttivät lyhyen videoesityksen EV’nAR:n toiminnasta. He kertovat, että seuraavaksi heidän tarkoituksenaan on kääntää ohjelma englannin ja ranskan kielelle. Tarkoituksena on myös kehittää järjestelmä tabletille tai älypuhelimelle.

Näyttökuva mies- ja naisoletetuista henkilöistä.
Dirk Goyvaerts ja Charline Van Osselaer kertoivat EV’nAR-työkalusta #Murros2021-tapahtumassa.

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda toteuttaa opiskelijoilleen sekä työelämälle yksilöllisiä, vaikuttavia koulutus- ja osaamisen kehittämispalveluja. Keski-Uudellamaalla sijaitsevissa 10 toimipisteessämme työskentelee 720 innostunutta keudalaista. Toimintamme sisältää 80 eri tutkintoihin johtavaa ammatillista, työvoima- ja valmentavaa koulutusta sekä aikuisten perusopetusta, joissa opiskelee vuosittain yli10 000 opiskelijaa. Keuda on vuoden 2020 opetus- ja kulttuuriministeriön valitsema, ammatillisen koulutuksen laatupalkittu koulutuksen järjestäjä.

Vihreäreunuksinen ympyrä, jossa lukee Ammatillisen koulutuksen laatupalkinnon voittaja 2020 Keuda. Oikealla ylhäällä kolme tähteä.