Keudan toiminta epidemiatilanteen aikana. Lue tästä >

< Takaisin uutisiin

Matka emäntäkoulun opiskelijasta Keudan pitkäaikaiseksi opettajaksi

Keudan pitkäaikainen opettaja Jaana Vaskin jää eläkkeelle helmikuussa 2021. Hän haluaa toivottaa jokaiselle keudalaiselle tsemppiä. 

 

On tammikuun 3. päivä vuonna 1978. 22-vuotias Jaana seisoo Paatelan rakennuksen edessä. Purevasta pakkasesta huolimatta Jaanan hymy ei hyydy. Hän katselee uutta opinahjoaan ja ajattelee hiljaa mielessään: ”Nyt mulla alkaa uusi elämä!”


Keudan ravintola- ja catering-alan opettaja Jaana Vaskinilla on ollut pitkä yhteinen taival Keudan kanssa. Sen rakennukset Järvenpään Sibeliuksenväylällä ovat tulleet Jaanalle tutuiksi jo ennen Keuda-nimeä. Yhteinen matka alkoi juuri tuona tammikuisena aamuna vuonna 1978, jolloin Jaana aloitti opinnot Järvenpään kotitalousopettajaopiston emäntäkoulussa.

”Silloin oli sellainen lainsäädäntö, että tänne pääsi vasta kaksikymppisenä. Sitten ei myöskään saanut olla raskaana. Jos oli raskaana koulutuksen aikana, joutui pellolle. Ja rehtorin piti asua tässä alueella, sekin oli lainsäädännössä. Se oli sitä aikaa se”, Jaana muistelee.

Jaana aloitti emäntäkoulun opinnot yhdessä 47 muun opiskelijan kanssa. Emäntäkoulu oli harjoituskoulu eli suurimman osan tunneista pitivät opetusharjoittelijat. Opinnoissa ryhmä jaettiin aina eri paikkoihin: osa oli opetuskeittiössä, osa suurkeittiössä, osa perhekeittiöissä ja osa oli opettelemassa kodinhoitoa ja käsitöitä tai lastenhoitoa tien toisella puolella. Keskiviikot olivat aina teoriapäiviä.

”Emäntäkoulussa aamut alkoivat aina kymmentä vaille kahdeksan, kun menimme isoon luokkaan kuuntelemaan jumalanpalvelusta radiosta. Paitsi silloin, jos oli leiväntekovuoro. Siellä tehtiin ruisleivät itse ja taikinan tekeminen käsin kesti niin kauan, että sitä lähdettiin leipomaan jo viisitoista yli seitsemän.”

Kevään lämpö ja kasvien loisto toi emäntäkoululaisille taas uuden oppiaineen. Tällöin alkoi monipuolinen puutarhanhoito ja valtavan lajikirjon opettelu.

Emäntäkoulusta Jaanalle on jäänyt parhaiten mieleen yhteisöllisyys. Hän kertoo, että emäntäkoulun opiskelijat olivat kilttejä ja kaikki halusivat aina parasta. Tämä näkyi myös opintoihin panostamisessa. Kaikki tiesivät, että emäntäkoulu oli ponnahduslauta opettajaopistoon. Ennen opettajaopistoon hakeutumista oli kuitenkin oltava harjoittelussa vuoden verran.  


Opettajaopiston ovet avautuivat

Jaana suoritti harjoittelua useammassa paikassa. Ensin hän toimi Nikkilän sairaalan keittiössä. Tämän jälkeen hän palasi Sibeliuksenväylälle kotitalousharjoitteluun rehtorin perheeseen. Kolmas harjoittelupaikka oli ravintola Palace Helsingissä. 

Syksyllä 1979 Jaana haki ja pääsi opiskelemaan Järvenpään kotitalousopettajaopistoon, jossa opiskeltiin sekä opettajana toimimista että ammatillista osaamista.

”Nykyäänhän on niin, että sun täytyy olla ensin restonomi eli ammatillinen puoli pitää olla hanskassa. Vasta sitten sä menet opettajakoulutukseen.”

Jaana muistaa hyvin ensimmäisen kymmenminuuttisensa opettajana. Hänen piti opettaa lautasliinojen taittoa. Jaanan polvet tutisivat jännityksestä. Hän oli varma, että pyörtyisi.

”Olin harjoitellut käyttämään ja taittamaan lautasliinat niin, että osasin ne unissanikin.”

Ensimmäinen opetustuokio meni kuitenkin hyvin ja kuuleman mukaan, kukaan ei huomannut Jaanan jännittäneen.

Toisen vuosikurssin aikana tulivat ala carte -ruoat tutuiksi. Opiskelujen ohella tehtiin myös monia reissuja ekskursioiden merkeissä. Opintojen loppupuolella tuli opetusnäytteiden aika.

”Muistan, kun olin saanut ne tehtyä ja kuljin Peltolan portaita alas. Joka askeleella alkoi pää jyskyttää. Ajattelin, että helkutti tälle alalle mä en rupea ikinä”, Jaana kertoo.

Kahden ja puolen vuoden opintojen päätteeksi vietettiin valmistujaisia auringonpaisteessa. Kaikilla valmistuneilla oli kansallispuvut yllään. Jaana sai tutkintotodistuksen ja ruusujen lisäksi parhaan opiskelijan stipendin. Työpaikka Hyvinkään sairaalan keittiössä odotti häntä.

Seuraava viikonloppu muutti kuitenkin Jaanan suunnitelmat. Silloinen rehtori oli päättänyt, että hän palkkaisi Jaanan opettajaksi kotitalousopettajaopistoon. Jaanan puhelin soi koko viikonlopun ja joka kerta soittaja oli rehtori. Väsytystaktiikan myötä Jaana aloitti työt omassa opinahjossaan.

Artikkeli jatkuu kuvan alla. 

Jaana kuvaJaana Vaskin valmistui Järvenpään kotitalousopettajaopiston opettajakoulutuksesta parhaan opiskelijan stipendin kera.

 

Opettajanurasta tuli suunniteltua pitempi

Jaanan uralta ei ole vaihtua puuttunut. Alkuun hän opiskeli opetustöiden ohella approbaturia eli kasvatustieteen perusopintoja Helsingin yliopistossa. Se oli aikamoista tasapainottelua vuoden verran.

”Minun piti aina valita sellainen kurssi, jonka opetus alkaisi vasta kahdelta iltapäivällä. Oli kyllä kuin rikoksen tehnyt, kun piti jättää keittiö kesken, jotta ehdin Viikkiin kahdeksi.”

Sen lisäksi, että Jaana toimi suurkeittiön eli ruokalan opettajana, hän toimi myös leipomo-opettajana Paatelassa. Nykyisen Paatelan kahvion tilalla oli valtava leivinuuni, jossa tehtiin 18 litraa ruisleipää kaksi kertaa viikossa.

Tällä hetkellä Jaana ei enää opeta elintarvikealan puolella. Sen sijaan hän opettaa ravintola- ja catering-alan perustutkintoa ja nimenomaan kokkeja. Lisäksi hän opettaa ruokapalvelujen ammattitutkintoa ja siinä suurtalouskokkeja.

Helmikuussa 2021 eläkkeelle jäävä Jaana on nähnyt ammatillisen koulutuksen monet kehitysaskeleet. Yhtenä suurena muutoksena hän näkee työssäoppimisjaksojen tulon ammatilliseen koulutukseen.

”Ennen aloja oli myös paljon vähemmän ja opiskelu oli muutenkin hyvin jäykkää. Nyt on enemmän joustoa ja mahdollisuuksia.”

Opettajan työstä Jaana toteaa, opettajien täytyy tietää, mitä kentällä tapahtuu ja pysyä ajan hermolla.

”Kehityksessä pitää olla mukana, muuten opettaja ei ole oikealla alalla. Kyllä meidänkin ala on muuttunut hirveästi. Ennen oltiin keittäjiä, nyt ollaan kokkeja. Myös tuotantomenetelmät ovat muuttuneet ja laitteet ovat kehittyneet valtavasti. Tietokone on tuonut omat hyvät puolensa. On tullut uusia trendejä ja ihania reseptejä.”

Jaana toteaa, että hänen työssään on ollut palkitsevinta saada tehdä töitä ihmisten kanssa ja nähdä oppimisen tuloksia. Hänestä on ollut hienoa saada seurata, kuinka opiskelijat ovat päässeet eteenpäin.

”Pitkän uran ongelma on ainoastaan se, että olen opettanut niin lukuisia opiskelijoita, etten aina meinaa tunnistaa, kun törmään heihin myöhemmin”, Jaana naurahtaa lopuksi.

Vaihde

09 273 81
info@keuda.fi