Keudan toiminta epidemiatilanteen aikana. Lue tästä >

< Takaisin uutisiin

Monenlaiset elämänkokemukset ovat antaneet avarakatseisuutta ammattimiehen työhön

Ammattimies Samppa Turuseen törmää usein myös Peltolan Digipajassa Järvenpään Sibeliuksenväylällä. Arkistokuva.

 

Keudan Wärtsilänkadun toimipiste Järvenpäässä on tullut ammattimies Samppa Turuselle tutuksi sekä opiskelijan että henkilöstön näkökulmasta. Turusen polku Keudan kone- ja tuotantotekniikan opinnoissa ei ollut se tavanomaisin, sillä jo 1,5 kuukauden opiskelun jälkeen Turunen oli ohjeistamassa uusia opiskelijoita muun muassa manuaalisorvauksissa.

”Kun se tieto upposi suhteellisen hyvin päähän, niin siitä se sitten lähti”, Turunen toteaa.

Kauaa ei myöskään mennyt, että Turunen pääsi tekemään hommia 3D-tulostuksen parissa. Vielä opiskellessaan, tultiin johtotasolta pyytämään häneltä esitystä siitä, minkälaisilla hankinnoilla Keudan kannattaisi panostaa 3D-tekniikkaan. Esitystä varten annettiin budjetti.

Turusen tekemä esitys meni läpi ja jokainen voi todentaa, miten suuressa roolissa 3D-tekniikka ja sen hyödyntäminen ovat tänäkin päivänä Keudassa.

Turusen kyvyt havaittiin ja valmistuttuaan hänet palkattiin määräaikaiseen ammattimiehen pestiin Keudaan. Nyt hän työskentelee jo vakituisena tekijänä – ja on viihtynyt. Hänen nykyinen työnsä tarjoaa monipuolisesti haasteita. Ammatillisen ohjaustyön lisäksi Turunen on mukana monenlaisissa kehitysprojekteissa ja opiskelee uutta alaa: sähköalan perustutkintoa. Kun Turuselle sanoo, että hänellä taitaa olla aika monta rautaa tulessa, hän toteaa hymyillen:

”Pitää olla, ettei käy aika pitkäksi.”

 

Edeltävä sitaatti on näkynyt Turusen elämässä monella eri tapaa. Lapsuudestaan lähtien Turunen on kaivannut paljon älyllistä haastetta. Tokaluokkalaisena hän kyllästyi koulunkäyntiin, sillä koulu ei tuntunut tarjoavan riittävästi haasteita. Tämä turhautti Turusta.

”Musta tuli koulussa häirikkö. Peruskoulusta mä pääsin nipin napin läpi.”

Vaikka Turusen kouluarvosanat eivät olleet parhaimmasta päästä, on hänellä ollut aina kova tiedonjano ja halu oppia uutta – melkeinpä lajista riippumatta. Nuoruudessaan hänellä oli mahdollisuus kokeilla kaikenlaista: soittamista, motocrossia, kamppailulajeja, autojen korjausta ja elektroniikkatöitä.

”Olisinko ollut 13-vuotias, kun äitini osti pitsinnypläyspöydän. Se näytti niin kivalta, että sitten mä opettelin nypläämään pitsiä. Olen aina opetellut mielelläni uusia asioita.”

Heikkojen arvosanojen lisäksi kouluvuosia vaikeutti myös luokkakaverin kanssa syntynyt tappelu, kun luokkakaveri hyökkäsi Turusen kimppuun. Turunen siirrettiin koulussa ESY-luokalle. ESY-luokka tarkoittaa pienryhmää, jossa järjestetään opetusta sopeutumattomille oppilaille yleisopetuksen opetussuunnitelman mukaan.

”Motivaatio kouluun meni kokonaan. Sitten aloin tekemään töitä.”

Työntekeminen ei ollut Turuselle uusi asia, sillä hän oli tehnyt töitä alakouluikäisestä lähtien. Jo seitsemänvuotiaana hän toisinaan hinnoitteli tavaroita isänsä omistamassa vähittäistavaramyymälässä. Peruskoulun päätyttyä Turunen laittoi veljiensä kanssa pystyyn tukkufirman ja pian he päätyivät perustamaan oman vähittäistavarakaupan.

”Meillä oli viisi myymälää. Tennispalatsissa oli meidän tuottavin kauppa ennen kuin siitä tuli elokuvateatteri”, Turunen kertoo.

 

Kun Turunen halusi kehittyä uusilla osa-alueilla, hän myi osakkeensa ja lähti valmistamaan silmälaseja. Sieltä hän siirtyi järjestyksenvalvojaksi metroon ja lopulta varastopuolen tehtäviin.

”Ehdinköhän olla kuukauden keräilijänä, kun minut nostettiin vannevaraston vastaavaksi. Sitten siirryin konsernin sisäisesti aerosolitehtaalle töihin. Siellä ajelin trukkeja ja pääsin prosessilinjalle tekemään aerosolimaaleja.”

Tässä työpaikassa Turuselle tapahtui onnettomuus, joka vaikutti suuresti hänen elämäänsä. Onnettomuuden myötä hänen selkänsä piti leikata ja Turunen oli pitkällä sairaslomalla. Lopulta Turunen irtisanoutui, jotta yritys pystyisi palkkaamaan työhön kykenevän tekijän. Monien asioiden summana Turunen sairastui vakavaan masennukseen.

Kun aikaa ehti kulua, Turunen alkoi pohtia uudelleen, voisiko opiskelu olla sittenkin hänen juttunsa.

”Ajattelin lähteä hakemaan yhden tutkinnon. Lähdin hakemaan datanomin paperit.”

Kun Turunen oli suorittanut datanomin opinnot parhailla mahdollisilla arvosanoilla, hän oli taas tutun pohdinnan äärellä: mitä hän tekisi seuraavaksi?

”Pohdittiin tätä kavereiden kanssa eräänä sunnuntaina, kun olin heidän luonaan grillaamassa. Mietittiin, lähtisinkö nuoriso-ohjaajan koulutukseen, mutta kaverin vaimo ehdotti koneistajan opintoja, kun tykkään tehdä asioita. Hän sopi asiasta Timo Poikelan kanssa ja soittelin hänen kanssaan maanantaina. Silloin sanottiin, että tervetuloa opiskelemaan Keudaan.”

 

Ja sillä tiellä Turunen on edelleen. Hän koki koneistajan opinnot hyvin pian omakseen. Hän kuvailee koneistajan hommissa olevan hienoa se, että periaatteessa ei ole mitään, mitä koneistajana ei pystyisi tekemään. Kun Turunen oli nopea oppimaan, hän kaivoi Keudan opiskelutiloista itselleen uusia haasteita.

”Kaikki taisi alkaa siitä, kun huolsin vanhan sorvin kuntoon. Kun siirryin CNC-puolelle, niin siellä oli yksi kone, joka oli aika heikossa hapessa. Sain opettajien luvalla huoltaa sen kuntoon. Tein sillä jopa näyttötyöni.”

Kun Turunen aloitti ammattimiehen tehtävät, hänen tarkoitus oli ensin työskennellä konesalissa. Muutaman päivän kuluttua hän kuitenkin oli jo tietokoneluokassa opettamassa 3D-mallintamista. Nyt hän ohjaa muun muassa humanoidirobotin valmistustyötä. Rakentamisesta vastaavat opiskelijat.

”Haluan sisällyttää opiskelijat mukaan mahdollisimman moneen asiaan. Puutun peliin ainoastaan silloin, jos aikataulut lyö vastaan, mutta yleensä opiskelijat saavat tehtyä työn itse – pienellä ohjauksella.”

Monenlaiset elämänvaiheet ja kokemukset ovat antaneet Turuselle hyviä työkaluja ammatilliseen ohjaustyöhön. Turusen vahvuuksia ovat selvästi avarakatseisuus ja ymmärrys erilaisista oppimistavoista.

”Opetan lähinnä sillä tavalla kuin toivon, että minua olisi koulussa opetettu. Kouluissa, missä mä aikoinaan kävin, opettajat puhuivat kaikille samalla tavalla. Oppilaita ei huomioitu yksilöinä. Opiskelijoista oppii lukemaan, mikä tapa heihin uppoaa ja millä tavalla heille kannattaa puhua, että he hiffaavat asiat. Ei se ole sen kummempaa.”

Ja sen hiffaamisen näkeminen onkin Turusesta palkitsevin juttu. Lukuisten inspiroivien projektien ja opintojen lisäksi.

Vaihde

09 273 81
info@keuda.fi