”Nobody has a clue what the world will look like in five years time, and yet we’re meant to be educating for it.” Sir Kenneth Robinson

Nämä sanat saivat minut pysähtymään ja mietteliääksi joitakin vuosia sitten. Ne tekivät minuun vaikutuksen ja olen palannut niihin mielessäni sen jälkeen tämän tästä. Digitaalinen teknologia kehittyy jatkuvasti suurin harppauksin ja on muokannut lähes kaikkia modernin elämän osa-alueita. Kaikenlainen kanssakäyminen, kaupankäynti ja informaatio on jo vahvasti digitalisoitunutta, ja sen myötä sekä käytettävissä että saavutettavissa kaikkina vuorokauden aikoina. Digitaalisuus on saavuttanut myös opiskelijat ja opiskelutilat, emmekä pääse sitä pakoon. Emme pysty jättäytymään staattisiksi vaan meidän on muovauduttava uudelleen ja innovoitava työtämme, koska työelämä tulee tarvitsemaan perustaidoiltaan erilaisia osaajia kuin esim. 10 vuotta sitten. Ammatillisen puolen on pystyttävä tarjoamaan parhaansa mukaan tähän edellytykset sekä kosketus opiskelijoille jo opiskeluaikana, koska tarkoituksemme on valmistaa heitä tulevaan. Tiedon ulkoa opettelemisesta virtuaaliympäristöihin aktiiviseksi tiedon rakentajaksi Tulevaisuutta ennustettaessa pohjataan tietoperusta menneisiin tapahtumiin, joiden kautta yritetään selkiyttää ja viitoittaa tulevaa. Pohtiessani omaa oppimiskaartani on opetus ja opetuksen pedagogia muuttunut valtavasti sinä aikana. Muistan kun ala-asteella opettelimme asioita paljon ulkoa ja kuinka yläasteella istuin konekirjoituksen tunneilla opettelemassa kirjoituskoneen käyttöä sekä kymmensormijärjestelmää. Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa noista ajoista tähän päivään tultaessa. Ja uskon jakavani mielipiteen siitä, että suunta on ollut kohti parempaa. Olemme siirtyneet kivikautisesta asioiden ulkoa opettelusta tulevaisuuden tiedon soveltajiksi, jossa kognition salitreenit tehdään monikanavaisesti ja yksilöllisesti treenaten kokonaisvaltaisesti – eikä keskittymällä pelkästään ulkoa muistamisen lihasryhmään. Opetuksen digitalisaatiosta puhuttaessa aivan uudesta asiasta ei ole kysymys. Vuosituhannen vaihteessa otettiin ensimmäiset askeleet opetuksen digitalisoinnissa, kun sekä sähköpostin että Microsoft Office –työkalun käyttöön liittyvät taidot otettiin mukaan osana TVT–taitojen opetusta. Olemme siirtyneet digitalisaation seuraavaan vaiheeseen, jonka tavoitteena on tuottaa ja julkaista omia oppimissisältöjä sekä toteuttaa oppimista erinäisillä sovelluksilla. Koronan myötä opetuksen toisen aallon digitalisaatiossa tehtiin valtava harppaus todella lyhyessä ajassa, josta erityisesti opettajien on syytä olla itsestään ylpeitä. Taidot ja kyvyt kohdata nämä uudet haasteet olivat enimmäkseen mukavuusalueelta pois pääsemistä, valmiutta kohdata epävarmuus ja kohdata tosiasiat – digitaalinen oppiminen ja opettaminen ovat väistämättömiä. Oman ammatillisen alan toteutustavan löytäminen – O365 vs VR Opetuksen digitalisaatiosta ja oppimisen digitalisoinnista puhuttaessa tulisi miettiä sen tarjoamaa ja mahdollistamaa moninaisuutta, ja mitä se tarkoittaa oman ammatillisen alansa osalta – tarpeet ovat erilaisia ja samat asiat eivät palvele kaikkia. Yhteneväisiä toteutustapoja pystytään kuitenkin löytämään eivätkä niiden tarvitse olla pitkälle hiottuja hi-tech tuotoksia. Keudassa on tuotettu sekä toteutettu opetuksen digitalisointia ja ratkaisuja aivan omissa sfääreissä ja monesti edelläkävijänä. Törmäsin näihin asioihin usein eri tilanteissa ja tuntui hienolta päästä mukaan tähän toimintaan tullessani valituksi verkkopedagogiikan kehittäjän tehtävään. Opetustoiminta esim. VR-lasien parissa on kuitenkin vielä pienessä roolissa eikä ole asia, jonka suuntaan pitäisi yksinomaan pyrkiä, kun puhe tulee opetuksen digitalisoinnista. Yksinkertaisimmillaan oppimisen digitalisaatiota voi toteuttaa vaikka esim. QR-koodien taakse vietyjen Microsoft Swaylla toteutettujen työsaliharjoitteiden tukemiseksi tuotettujen ohjeistuksien avulla, joita opiskelijat lukevat mobiilisti omalla puhelimellaan. Tai erilaisten ohjevideoiden avulla. Miksi kyllästymiseen asti puhua samat asiat kerta toisensa perään, jos asiasta pystyy tekemään videon? Se tarjoaa myös opiskelijalle mahdollisuuden palata asian pariin, kun kaipaa tietoa uudemman kerran – aikaan tai paikkaan katsomatta. Virtuaaliympäristöillä voidaan tukea oppijan toimintaympäristöä Hyvin toteutetulla oppimisen digitalisoinnilla voidaan tukea esim. näitä oppimisen elementtejä: • itseohjautuvuuden vahvistaminen • teorian elävöittäminen • mahdollisuus osallistua paikasta riippumatta • kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja osallisuuden kokemuksen vahvistaminen • yhteisöllinen oppiminen • oppimisympäristöjen irrottaminen fyysisistä rajoitteista • pelillisyys • ilmiöpohjainen oppiminen Tietenkään teknologia ei poista kaikkia haasteita. Teknologian avulla voimme kuitenkin innostaa, elävöittää, syventää, yksilöllistää ja konkretisoida opintoja. Parhaimmillaan jopa lisätä opiskelijoiden sitoutumista. Myös kädentaitoja harjoitellaan entistä enemmän teknologiaa hyödyntäen. Esim. VR:n avulla opetellaan tekniikkaa, suoritusjärjestystä ja saadaan yleiskäsitys tehtävästä työstä, mutta sen avulla ei voida ainakaan vielä oppia tuntoon ja motoriikkaan perustuvia kädentaitoja. Jälkimmäisiin liittyvät taidot syntyvät vain oikeita asioita tekemällä, oikeassa ympäristössä. Digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden näiden taitojen syntymisen tukemiseen – ei korvaamiseen. Mikko Hulkko Verkkopedagogiikan Kehittäjä

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda toteuttaa Suomen viidenneksi suurimpana ammatillisen koulutuksen järjestäjänä opiskelijoilleen sekä työelämälle yksilöllisiä, vaikuttavia koulutus- ja osaamisen kehittämispalveluja. Keski-Uudellamaalla sijaitsevissa 10 toimipisteessämme työskentelee 820 innostunutta keudalaista. Toimintamme sisältää 80 eri tutkintoihin johtavaa ammatillista, työvoima- ja valmentavaa koulutusta sekä aikuisten perusopetusta, joissa opiskelee vuosittain yli 10 000 opiskelijaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö laatupalkitsi Keudan vuonna 2020 ammatillisen koulutuksen järjestäjänä. Vuosi 2022 on juhlavuosi, kun Keuda täyttää 60 vuotta.