Esittelyssä keudalaisia: Puutarha-alan opettaja Päivi
Keudan pitkäaikaisen puutarha-alan opettaja
Päivi Pettisen elämässä on alkanut uusi aikakausi. Hieno työura opettajana on tullut päätökseen ja edessä ovat eläkepäivät.
”Näinä vuosina olen ollut aitiopaikalla seuraamassa Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen kehitystä Keudaksi. On ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka valtiojohtoinen oppilaitos on siirtynyt pikku hiljaa kuntien ylläpitämäksi koulutuskuntayhtymäksi. Se on ollut huikea kehityskulku”, Päivi summaa.
Kuinka sitten Päivin tie vei hänet puutarha-alan opettajaksi Keudaan? Alkujaan Päivi kävi puutarhurikoulun Kiipulassa, joka kesti ylioppilastaustalla vuoden päivät. Tämän jälkeen Päivi suuntasi puoleksitoista vuodeksi Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja tekemään töitä.
”Olin vuoden Etelä-Dakotassa ja Minnesotassa ja puoli vuotta Ohiossa. Tein puutarhahommia ja opiskelin siinä sivussa. Kyseessä oli Minnesotan ja Helsingin yliopiston vaihto-ohjelma.”
Päivi aloitti työskentelyn yrityksessä, jossa kasvatettiin erilaisia kesäkukkia laajassa mittakaavassa. Hän kertoo, että hoidettavana oli paljon samoja kasveja kuin Suomessakin. Kesän myötä tulivat myös tutut joulutähdet kasvatettavaksi. Vaihtovuotensa loppuajaksi Päivi siirtyi työskentelemään kasvihuoneyritykseen.
”Olihan se erilaista kuin nykyään. Silloin läheteltiin kirjeitä ja soiteltiin ehkä kerran kuukaudessa kotiin. Nekin olivat vastapuheluita, jotka piti tilata.”
Syksyllä 1978 Päivi palasi takaisin Suomeen, jossa hänellä oli ollut jo oma pieni maatila alkamassa. Muutaman vuoden kuluttua hän lähti opiskelemaan hortonomiksi Lepaan puutarhaopistoon, jonka lisäksi hän opiskeli itsensä ammatilliseksi opettajaksi.
Mutkien kautta pitkäaikaiseksi opettajaksi Keudaan
Opettajan uran alku ei ollut Päiville helppo. Kun hän sai opettajan sijaisuuden Etelä-Savosta, hän loi kurssia ja haki vielä omaa opetustyyliään itse opetustyön ohella. Työpäivät venyivät liian pitkiksi.
”Ensimmäisinä vuosina opettajan työ voi olla raskasta, kun luodaan omaa tyyliä ja kurssia. Sijaisuuden jälkeen olin aivan muissa hommissa useamman vuoden ajan.”
Noin seitsemän vuoden kuluttua Päivi sai puhelun Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen opettaja
Kerttu Tattarilta. Hän kysyi Päiviä opettajan sijaiseksi.
”Kaksi tuntia mietittyäni vastasin tulevani. Olin jo vähän vanhempi ja tehnyt ohjaustyötä välissä. Mäntsälään sujahdin aika helposti ja koin heti olevani kotona. Kerttu toimi alkuaikoina mentorinani. Hän oli hyvin määrätietoinen ja taitava ammatillinen opettaja.”
Vuonna 1988 alkanut opettajan sijaisuus venähtikin suunniteltua pidemmäksi – yli 30-vuotiseksi uraksi.
”Kyllähän toiminta on kasvanut tässä ajassa paljon. Kun tulin Saarelle, täällä oli ehkä 150-160 opiskelijaa. Nyt opiskelijoita on 850 ja henkilökuntaa kolme kertaa enemmän. Puutarhatuotannon ja floristiikan tiimi on ollut hyvin toimiva. Siellä ovat kokeneet ja motivoituneet opettajat ja ohjaajat, jotka puhaltavat yhteen hiileen.”
Päivi haluaa korostaa, miten poikkeuksellinen ja sitä kautta merkityksellinen opiskelupaikka Saaren kartano on. Hän toteaakin olevansa kiitollinen Keudan hallinnolle, jotka ovat ylläpitäneet kartanomiljöötä ja uniikkia oppimisympäristöä.
Avomaa- ja luomutuotanto sekä erityisopettaminen lähellä sydäntä
Vuosien opetustyön saatossa Päivin työnkuva on kehittynyt ja muuttanut muotoaan. Selkeästi hän on profiloitunut ammatilliseksi opettajaksi erikoisalanaan avomaa- ja luomutuotanto. Tämän rinnalle ovat tulleet myös erityisopettajan tehtävät.
”Olen päässyt toteuttamaan Saaren kartanon erityisopetusta. Koen olleeni etuoikeutettu, kun olen saanut tehdä laajaa yhteistyötä kaikkien opetustiimien ja opiskelijahuollon henkilöstön kanssa. Aluksi opetin kuurojen opiskelijoiden ryhmiä 1990-luvun puoleen väliin ja sen jälkeen opetin erityisryhmiä. Myöhemmin olen ollut lähinnä koordinoimassa.”
Päivi sanoo, että erityisryhmien opettaminen ja koordinointi ovat antaneet hänelle paljon. Hän painottaa, että on tärkeää huomioida ja hyväksyä erilaiset tavat oppia.
”Vaikka emme ole erityiskoulu, pystymme huomioimaan opiskelijoiden erityiset tarpeet. Tätä olen saanut olla kehittämässä 20 vuotta ja nyt se jää hyviin käsiin.”
Päivi toteaa, että parasta hänen työssään ovat olleet opiskelijat sekä maanhoitoon liittyvä ihmettely yhdessä heidän kanssaan.
”Regeneratiivinen viljely eli uudistava viljely on ollut kulmakivenä opetusfilosofiassani. Maan kasvukunnon ja luonnon monimuotoisuuden ymmärtämisen oppiminen on tärkeää. Tätä olen avannut opiskelijoille kaikenlaisilla harjoituksilla. Me olemme kaivaneet maata, inventoineet kasveja, mitanneet ravinnemääriä ja niin edelleen.”
Päivistä onkin ollut upeaa, miten hienoja hetkiä ja keskusteluja hän on saanut jakaa opiskelijoiden kanssa näiden vuosikymmenien aikana.
”On ollut tosi kiva, kun opiskelijoita on tullut erilaisista taustoista ja täällä yhdessä rohkaistutaan tuomaan omia ajatuksia esille. Minä annan jotain ja opiskelijat antavat jotain – siitä tulee sellainen synteesi”, Päivi kiteyttää lopuksi..