Julkaistu: 1.11.2023

Salliva, avoin ja moniäänisyyteen kannustava työpaikkakulttuuri on valtava voimavara, jota kannattaa vaalia. Muistatko miltä tuntuu, kun joku kääntää sinulle selkänsä ja työntää pois? Ihan lähelläsi voi olla kollega tai opiskelija, joka kokee, ettei täälläkään hänenlaisiaan kaivata. Työyhteisöviestinnän ytimessä on tunnistaa solmukohtia ja etsiä keinoja, joilla edesauttaa mutkattomampaa ja hedelmällisempää yhdessä työskentelyä.

Tein taannoin kyselyn siitä, mitä Keudassa voitaisiin tehdä niin opiskelijoiden kuin meidän kaikkien hyvinvoinnin ja turvallisuuden hyväksi. Aihe kirvoitti lukuisia kommentteja ja monessa vastauksessa toistui inhimillinen teema: erilaisuuden hyväksyntää ja tietotaitoa peräänkuulutettiin tärkeänä keinona tukea turvallista työ- ja kouluyhteisöä. Vastauksissa puhuttiin hyvin monimuotoisesta joukosta: erityisen tuen ryhmistä, monikulttuurisuudesta, Nepsy-nuorista, mielenterveyskuntoutujista, sukupuoli-identiteeteistä mutta myös kuormittumisesta, terveyshaasteista, erilaisista oppimistavoista tai temperamenteista.

Tulos kuvastaa hyvin keudalaisten arkea: joukko on heterogeeninen, mutta tahtoa kaikkien kohtaamiseen on. Kaikilla meistä on juurensa ja historiansa. Eräs vastaaja tiivisti olennaisimman koskettavasti:

”Opetellaan hyväksymään erilaisuutta ja sitä, että jokainen saa tulla omana itsenään kouluun. Ei luoda ennakkoasenteita vaan kohdataan kaikki ihmisinä, joilla on toiveita, unelmia ja tarpeita. Hyväksytään kaikki joukkoon, oikeasti.”

Tämäntyyppinen psykologisen turvallisuuden ja monimuotoisuuden ilmapiiri, jossa omaa ja toisten erilaisuutta ymmärretään, ei ole vain juhlapuhetta, koska se vaikuttaa konkreettisesti jokaisen työarkeen. Kun työyhteisössä on turvallista lausua ääneen ideoitaan, tehdä kysymyksiä, olla erehtyväinen ja epätäydellinen, tuntee väistämättä myös monenlaisia tapoja tehdä ja toimia ja on mahdollista paremmin ennakoida, suunnata voimavaroja, huomata ja kuunnella. Parhaimmillaan erilaisuudesta kumpuava moninaisuus tarkoittaa, että yhteisössä on korkean tason kykyä ratkaista ongelmia ja tilaa luoville ratkaisuille syntyä.

Ammatillisella koulutusalalla, joka elää osana ympäröivää yhteiskuntaa ja on elinkeinoelämän kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa, ei ole varaa kupliin tai silmälappuihin, koska muuttumattomuudella ja jatkuvalla torjunnalla voi olla kova hintalappu. Keuda on muuttunut ja jatkaa muuttumistaan ympäröivän yhteiskunnan mukana, koska sitähän oppiminen on – jatkuvaa kehittymistä. Mutta mitä tapahtuu, jos muutoksia ei hyväksy? Mitä tapahtuu, jos kieltää joidenkin ilmiöiden ja ihmisryhmien olemassaolon? Kuinka silloin huomaa ympärillään kiusaamistilanteet tai tuen tarpeet, kuinka räätälöidä opinpolkuja, tehdä työtään, jos ei näe todellisuutta?

Monimuotoinen, mukaan kutsuva ilmapiiri luo turvallisuutta, yhteisön kivijalkaa. Ulkopuolisuuden, irrallisuuden, torjutuksi tulemisen tunne
taas repii rikki kenet tahansa.

Erilaisuuden kohtaaminen tai jatkuva uuden oppijaksi suostuminen ei ole kuitenkaan helppoa. Siksi näistä asioista on tärkeää puhua. Hyväksymisen ja erilaisuuden, monimuotoisuuden kohdella liian usein tyydytään juhlapuhetasoisiin toteamuksiin arvoista ja ohitetaan yhteisössä vellovat epäilyt, pelot, epäkohdat ja kompastuskivet, jolloin ne jäävät käsittelemättä eikä mitään ymmärrystä, vuoropuhelua tai muutosta synny. Siksi on tärkeää, että tiimien ja toimipisteiden välillä tieto kulkee. Siksi pakerretaan strategioiden, prosessien, introjen ja mallien parissa, jotta on tapoja kohdata ja muodostaa yhteisymmärrystä. Minulta kysyttiin taannoin, mitä minä oikeastaan teen Keudassa. Vastasin, että työssäni edistän sellaista keskustelu- ja viestintäkulttuuria ja tekemisen tapaa, joka tukee osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta, hyvää tiedonkulkua sekä ehkäisee ulkopuolisuuden kokemusta.

Itse olen omalla työurallani aktiivisesti alkanut kiinnittää huomiota pärjäämisen ihannointiin ja autonomisen työasenteen käyttämiseen muurina itsen ja muiden välillä. Epämukavuuden ja huolen tunteita ei kannata piilotella vaan pyrkiä purkamaan niitä, etsiä tietoa ja tukea, joka auttaa jaksamaan. On myös tuhoisaa, jos törmäyskurssille asetetaan itsemääräämisoikeus ja yhteisöllisyys. Toisen työn kunnioitus ei tarkoita, ettei asioista voisi puhua, ettei ideoita voisi jakaa. Muutosten maailmassa kysyminen, ihmettely, tietotaidon jakaminen, vertaistuki yli rajojen on tärkeämpää kuin koskaan ennen.

Kirjoittaja Irene Easton työskentelee Keudassa johdon assistenttina ja yhteisöviestinnän asiantuntijana. Irene uskoo vahvasti keskustelun voimaan ja kakun parantavaan vaikutukseen.

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda toteuttaa Suomen viidenneksi suurimpana ammatillisen koulutuksen järjestäjänä opiskelijoilleen sekä työelämälle yksilöllisiä, vaikuttavia koulutus- ja osaamisen kehittämispalveluja. Keski-Uudellamaalla sijaitsevissa 10 toimipisteessämme työskentelee 850 innostunutta keudalaista. Toimintamme sisältää 80 eri tutkintoihin johtavaa ammatillista, työvoima- ja valmentavaa koulutusta sekä aikuisten perusopetusta, joissa opiskelee vuosittain yli 12 000 opiskelijaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö laatupalkitsi Keudan vuonna 2020 ammatillisen koulutuksen järjestäjänä. Keuda katsoo tulevaan vuoteen vastuullisesti, kestävästi ja digitaalisesti. 

Keuda

Keudalainen

Uncategorized

Vastuullinen ja kestävä

Yhteisöllinen

Jaa sivu